Joulukalenteri, luukku 16

Lara Croft on yksi kaikkien aikojen suosikkini sankarittarista, joita aika vähän peleissä tarjoillaa. Rakkaus Laraa ja Tomb Raider -pelisarjaa kohti syntyi jo lapsuudessa kun kotiimme saapui PlayStation 1 ja Tomb Raider II. Toki isoveljet saivat pelata kyseistä peliä ensin, jonka jälkeen oli pikkusiskon vuoro...Jos oli. Jonkin verran peliä pelattiin myös yhdessä. Muistissa on vieläkin kirottu lohikäärmepäävastus, jota ei meinattu saada hengiltä millään. Täytyy myöntää, että aivan uusimpia Laran seikkailuja en ole pelannut, mutta jos arvosteluja on uskominen niin en ole paljoa menettänytkään.

Kun uutinen uudistetusta Lara Croftista julkaistiin, älähdin. Eihän näin voida tehdä lapsuuteni sankarille? Vai voidaanko. Täytyy myöntää, että vähitellen olen alkanut ainakin ajatuksen tasolla tottumaan virtaviivaisempaan ja (myönnettäköön) ehkä jopa joiltain osin ihmismäisempään Laraan. Ihan hyvä juttu, että uusimisesta uutisoitiin jo hyvä tovi ennen uuden pelin markkinoille tuloa. Näin saatiin kaikki kansa, jos ei suorastaan pitämään niin ainakin tottumaan uudistettuun Laraan.

Odotan uutta Tomb Raider -peliä hieman ristiriitaisin tuntein. Se sijoittuu Laran alkuaikoihin, elämään ennen kuin hänestä tuli kuuluisa sankariarkeologi. Koska Lara on vasta nuori ja seikkailujensa alkutaipaleilla, on hänelle voitu tehdä ulkonäkökirurgian lisäksi myös luonnemuokkausta. Nuori Croft ei ole itsenäinen ja voimakas vaan sen sijaan hänestä on tehty pelokas, vastentahtoinen ja kärsivä. Hyvä on, ehkä sillä saavutetaan ihmismäisempi olento, mutta toivottavasti koko peli ei ole vikisevää neitoa, jonka pelaaja saa pelastaa pulasta kerta toisensa jälkeen. Tokihan se voi herättää jonkinlaista suojeluvaistoa pelaajissa, mutta toivottavasti aikamme yksi päheimmistä sankareista ei ole saanut täyttä kuohintaa.


Mielenkiintoista on, että tarinan on kirjoittanut Terry Pratchettin tytär Rhianna Pratchett. Toivottavasti kynä pysyy yhtä hyvin hyppysissä kuin isälläkin. Toki pelien tarinat monesti etenevät pelimekaniikkojen ehdolla, joten nähtäväksi vain jää millainen tarina tästä sopasta kehkeytyy. Tarinasta itsessään on vielä saatavilla kovin vähän yksityiskohtaista tietoa, mutta peli tapahtuu saarella, jossa koetaan erilaisia mysteerejä sun muuta. *hohhoijaa* Taas yksi hulluuden saari, kaikki kuolee, oletkin itse hullu ja niin edelleen. Saari miljöönä mahdollistaa monta mukavaa kauhuelementtiä, mutta onhan se kovin käytetty.  No, kunhan vain saarelta ei löydy vanhaa sairaalaa niin ehkä selviän hajoamatta.

Toivottavasti peli tulee olemaan muutakin kuin "Uncharted naishahmolla". Tällä hetkellä en kyllä tiedä mitä muuta osaisin tältä peliltä odottaa, mutta ehkäpä Lara yllättää positiivisesti ja tarjoilee sittenkin aivan uudenlaisen pelikokemuksen!

(Lähteenä käytetty Domen peek review -artikkelia.)