Seuraa häpeilemätön mainos ja kehotus osallistua Creative Gathering Oulu -tapahtumaan. Nettisivujen tekstiä lainatakseni "Creative Gathering Oulu on av- ja pelialan tapahtuma, joka keskittyy brandin hallintaan ja jakamiseen eri kanavissa (elokuvat, pelit, kirjallisuus, tv-sarjat, animaatiot)."
Tapahtuma on kaksipäiväinen (10-11.11) ja luvassa on mahtavia puhujia. Eikä tarvi opiskelijankaan köyhäillä, koska osallistuminen on ilmaista! Kipin kapin tänne ja kuuntelemaan hyviä puhujia, sekä verkostoitumaan. Tapahtuman ilmaisuudesta huolimatta ilmoittautumiset ovat toivottavia. Linkki ilmoittautumislomakkeeseen löytyy tapahtuman nettisivuilta.
Toinen tapahtuma, joka kannattaa merkitä kalentereihin jo nyt, on Stagen tulevat syysjamit 18-20.11. Syysjameillahan on tarkoituksena kehittää pienissä tiimeissä valmiita pelejä viikonlopun aikana. Syysjamit järjestetään Kaijonharjun kirjastolla ja nuorisotalolla. Sinne siis, jos pelien kehittäminen kiinnostaa! Epävirallinen doodle-ilmottautuminen löytyy täältä: http://www.doodle.com/g9vcxkvz9wgukttw
Toivon, että ehtisin kehittämään jameilla jonkun mukavan ja yksinkertaisen pelin, jonka voisi vaikka tunkata omaan portfolioon (jollainen pitäisi kyllä rakentaa). Ehkä jotain söpöä, hauskaa, yksinkertaista. Viime kerrasta oppineena voimme muistaa, että sopiva yksinkertaisuus on valttia.
31.10.2011
27.10.2011
Robofonics by Ludocraft
Joulu lähestyy ja niin myös pohjoisen pelijulkaisut. 25.10 julkaistiin oululaisen Ludocraftin Robofonics -peli. Mistä on siis kyse? Ainakin nettisivujen mukaan Ludocraft lupaa, että peli yhdistää rytmimusiikin ja puzzlejen ratkaisemisen. Peli kuulostaa mielenkiintoiselta, harmi vain, että en itse ole päässyt sitä vielä testaamaan, koska en omista mitään laitetta, jolla sen voisin käydä omakseni hakemassa AppStoresta tai AndroidMarketista. Pelin kotisivuilta löytyvä Features -lista on pitkä, mutta käytännössä lupaa vain muutamaa asiaa käyttäen erilaisia sanakäänteitä. Tiivistän listan kolmeen sanaan; musiikkia, puzzleja ja robotteja. Graafinen ilme on upea, en omaa kovin hyvää taiteellista silmää, mutta tiedän kyllä mikä omaa silmää miellyttää ja mikä ei.
Harmittaa kyllä hieman että en ole edes päässyt testaamaan peliä. Ehkä jonkinlainen nettidemo olisi paikallaan, sellainen joka houkuttelisi hankkimaan uuden puhelimen ja tämän pelin siihen... Totta puhuen tuskin edes yksi todella hyvä peli saisi minut hankkimaan uuden puhelimen. Mutta onneksi niitä hyviä mobiilipelejä alkaa olemaan koko ajan enemmän ja enemmän, eikä vain yhtä. Olen todella harkinnut uuden puhelimen hankkimista pelitarkoituksiin, sillä useat hyvät pelit, joita haluaisin pelata, tai ainakin kokeilla, löytyvät nykyisin mobiilipuolelta.
Valitettavasti en osaa pelistä enempää kertoa, kun en ole sitä päässyt pelaamaan, mutta hei! Robotteja! Robotit on aina siistejä ja antavat ehdottomasti jo ison plussan pelille etukäteen!
Harmittaa kyllä hieman että en ole edes päässyt testaamaan peliä. Ehkä jonkinlainen nettidemo olisi paikallaan, sellainen joka houkuttelisi hankkimaan uuden puhelimen ja tämän pelin siihen... Totta puhuen tuskin edes yksi todella hyvä peli saisi minut hankkimaan uuden puhelimen. Mutta onneksi niitä hyviä mobiilipelejä alkaa olemaan koko ajan enemmän ja enemmän, eikä vain yhtä. Olen todella harkinnut uuden puhelimen hankkimista pelitarkoituksiin, sillä useat hyvät pelit, joita haluaisin pelata, tai ainakin kokeilla, löytyvät nykyisin mobiilipuolelta.
Valitettavasti en osaa pelistä enempää kertoa, kun en ole sitä päässyt pelaamaan, mutta hei! Robotteja! Robotit on aina siistejä ja antavat ehdottomasti jo ison plussan pelille etukäteen!
23.10.2011
Nainen pelialalla, part 2
Törmäsin tällaiseen: Mentor Network for Women in Games eli ohjelma, jonka avulla pyritään auttamaan tuomaan naisia pelialalle. Suhtaudun tähän projektiin ristiriitaisin tuntein, vähän samalla tavalla kuin siihen, että yritysten johtopaikoille ollaan tuomassa naiskiintiöitä.
Mutta naiset pelialalle. Onko se todella niin vaikeaa? Onko todellakin niin vaikeaa olla nainen ja päästä työskentelemään pelifirmaan, ja onko pakko jos ei halua? Tässä vuosien saatossa olen jäänyt sellaiseen käsitykseen, että hyvin harva naispuolinen olento haluaa työskennellä pelialalla. Huolimatta siitä millaisia töitä siellä olisi tarjolla (markkinointi, ohjelmointi, grafiikka). Peliala näyttäytyy heille, jotka eivät ole siellä työskennelleet, jotenkin yksitoikkoiselta ja tylsältä, ainakin silloin, jos pelit ja pelaaminen ei kiinnosta. Ja muutenkin monista varmasti tuntuu, että pitäisi olla jotenkin HC-nörtti ja tietää peleistä kaikki niiden historiasta lähtien, että voi työskennellä pelialalla. Tottakai, niin kuin missä tahansa työssä, on eduksi, jos ala, jossa työskentelet kiinnostaa. Monissa pelifirmojen työpaikkahakemuksissakin lukee, että "osaaminen on toissijaista, intohimo peleihin ei.". Eli miksi nainen ei halua työskennellä pelialalla? Hän ei koe sitä yhteisöä omaksi. Koska hän on pelannut vähemmän kuin muut ja tietää peleistä vähemmän kuin muut työntekijät, hän on helposti kaikkein juttujen ulkopuolella ja yhteisöön on vaikea päästä sisälle.
Se, että on nainen ja hakee pelialalle töihin näyttäytyy plussana työntarjoajien silmissä. Tämä on varmaan vähän sama juttu kuin, että jos olet mies ja haet töihin lastentarhaan. Eli erottut helposti massasta.
Hain viime kesänä töihin erääseen pelifirmaan ja kieltämättä minulle tuli hieman sellainen olo, että yksi niistä syistä miksi pääsin haastatteluun asti oli se, että olin nainen. Ei toki ainoa syy, mutta yksi niistä. Tunnetta ei lievittänyt haastattelun aikana esitetty kysymys asiasta.
Minulla on hyvin ristiriitaiset tunteet koko aiheeseen, voisin helposti olla salaa onnellinen siitä, että sukupuoleni voi auttaa uraani, mutta en minä ole, koska koko juttu on vain lähtökohtaisesti väärin. Haluan päästä eteenpäin omilla ansioillani ja osaamisellani. En halua miettiä jälkeenpäin, että sainko tämän työn koska olen pätevä vai vain siksi koska olen nainen. Jälkimmäisessä tapauksessa en usko, että voisin mitenkään edes odottaa saavani jonkinlaista kunnioitusta osaamistani kohtaan kollegoiltani.
Ai niin, viime aikoina olen huomannut myös yhden aihetta sivuavan mielenkiintoisen ilmiön. Joka kerta kun minulta kysytään (miespuolisten henkilöiden toimesta), että mitä teen työkseni ja vastaan, että "ohjelmoin", on kysyjän ilme aina semmoinen jännittävä ...no, tämmöinen O.o? Onko se nyt oikeasti niin kummallista, että on nainen ja ohjelmoi työkseen? Ilmeisesti.
Mutta projekti Mentor Network for Women in Games on ohjelma, jonka avulla pyritään verkostoitumaan ja hankkimaan pelialan kontakteja ja ehkä jopa löytämään se oma unelmien työpaikka. Hieno juttu, mutta miksi pelkästään naisille? Kyllä tuolla on pilvin pimein myös (nuoria) miehiä, jotka haluavat työskennellä pelialalla, mutta tarvittava kontaktiverkosto puuttuu. Erityisesti, jos jokin muu pesti kuin ohjelmointi kiinnostaa, niin töiden löytäminen pelialalta voi olla todella hankalaa Suomessa. No, ehkä pitäisi vain itsellä tarttua tilaisuuteen ja laittaa projektin vetäjälle sähköpostia työn toivossa. Kenelle saan reklamoida, jos minua ei palkattukaan?
Mutta naiset pelialalle. Onko se todella niin vaikeaa? Onko todellakin niin vaikeaa olla nainen ja päästä työskentelemään pelifirmaan, ja onko pakko jos ei halua? Tässä vuosien saatossa olen jäänyt sellaiseen käsitykseen, että hyvin harva naispuolinen olento haluaa työskennellä pelialalla. Huolimatta siitä millaisia töitä siellä olisi tarjolla (markkinointi, ohjelmointi, grafiikka). Peliala näyttäytyy heille, jotka eivät ole siellä työskennelleet, jotenkin yksitoikkoiselta ja tylsältä, ainakin silloin, jos pelit ja pelaaminen ei kiinnosta. Ja muutenkin monista varmasti tuntuu, että pitäisi olla jotenkin HC-nörtti ja tietää peleistä kaikki niiden historiasta lähtien, että voi työskennellä pelialalla. Tottakai, niin kuin missä tahansa työssä, on eduksi, jos ala, jossa työskentelet kiinnostaa. Monissa pelifirmojen työpaikkahakemuksissakin lukee, että "osaaminen on toissijaista, intohimo peleihin ei.". Eli miksi nainen ei halua työskennellä pelialalla? Hän ei koe sitä yhteisöä omaksi. Koska hän on pelannut vähemmän kuin muut ja tietää peleistä vähemmän kuin muut työntekijät, hän on helposti kaikkein juttujen ulkopuolella ja yhteisöön on vaikea päästä sisälle.
Se, että on nainen ja hakee pelialalle töihin näyttäytyy plussana työntarjoajien silmissä. Tämä on varmaan vähän sama juttu kuin, että jos olet mies ja haet töihin lastentarhaan. Eli erottut helposti massasta.
Hain viime kesänä töihin erääseen pelifirmaan ja kieltämättä minulle tuli hieman sellainen olo, että yksi niistä syistä miksi pääsin haastatteluun asti oli se, että olin nainen. Ei toki ainoa syy, mutta yksi niistä. Tunnetta ei lievittänyt haastattelun aikana esitetty kysymys asiasta.
Minulla on hyvin ristiriitaiset tunteet koko aiheeseen, voisin helposti olla salaa onnellinen siitä, että sukupuoleni voi auttaa uraani, mutta en minä ole, koska koko juttu on vain lähtökohtaisesti väärin. Haluan päästä eteenpäin omilla ansioillani ja osaamisellani. En halua miettiä jälkeenpäin, että sainko tämän työn koska olen pätevä vai vain siksi koska olen nainen. Jälkimmäisessä tapauksessa en usko, että voisin mitenkään edes odottaa saavani jonkinlaista kunnioitusta osaamistani kohtaan kollegoiltani.
Ai niin, viime aikoina olen huomannut myös yhden aihetta sivuavan mielenkiintoisen ilmiön. Joka kerta kun minulta kysytään (miespuolisten henkilöiden toimesta), että mitä teen työkseni ja vastaan, että "ohjelmoin", on kysyjän ilme aina semmoinen jännittävä ...no, tämmöinen O.o? Onko se nyt oikeasti niin kummallista, että on nainen ja ohjelmoi työkseen? Ilmeisesti.
Mutta projekti Mentor Network for Women in Games on ohjelma, jonka avulla pyritään verkostoitumaan ja hankkimaan pelialan kontakteja ja ehkä jopa löytämään se oma unelmien työpaikka. Hieno juttu, mutta miksi pelkästään naisille? Kyllä tuolla on pilvin pimein myös (nuoria) miehiä, jotka haluavat työskennellä pelialalla, mutta tarvittava kontaktiverkosto puuttuu. Erityisesti, jos jokin muu pesti kuin ohjelmointi kiinnostaa, niin töiden löytäminen pelialalta voi olla todella hankalaa Suomessa. No, ehkä pitäisi vain itsellä tarttua tilaisuuteen ja laittaa projektin vetäjälle sähköpostia työn toivossa. Kenelle saan reklamoida, jos minua ei palkattukaan?
Hyrskyn myrskyn
Mitä tapahtui tälle blogille ja kirjoitusinnolleni? Mitä kuuluu pohjoisen pelialalle? Täytyy myöntää, että ongelmani blogin kirjoittamisessa on lähinnä liian tiukaksi rajattu aihealue. Halusin kirjoittaa pohjoisen pelialasta ja siitä mitä paikallisessa skenessä tapahtuu, mutta koska en ole kovin aktiivisena toimijana mukana yhdessäkään oululaisessa pelifirmassa niin informaation saaminen ja alan seuraaminen on hankalaa. Olen saanut huomata, että sanonta tyhjästä on paha nyhjästä, pitää paikkansa. Tai siis, tämähän nyt ei ihan täysin pidä paikkaansa. Kyllähän täällä tapahtuu aina välillä, mutta usein kyse on niin pienistä jutuista, että niistä raportoiminen tuntuu turhalta.
Olen ollut siis hieman hukassa. Tarkoitukseni oli kirjoittaa pohjoisen pelialasta, mutta kun mitään ei tapahdu niin voinko kirjoittaa jostain muusta pelialaan liittyvästä? No, miksi en voisi, onhan tämä sentään minun blogini eikä minulle tämän pitämisestä kukaan maksa, ei ainakaan vielä. Joten kokeilen laajentaa sisältöä ja kirjoittaa tästä lähin kaikenlaisia ajatuksia liittyen aiheeseen "minä ja pelit".
Uusi alku, sen ei tarvitse alkaa vuoden vaihteessa vaan se voi alkaa jo tänään.
Olen ollut siis hieman hukassa. Tarkoitukseni oli kirjoittaa pohjoisen pelialasta, mutta kun mitään ei tapahdu niin voinko kirjoittaa jostain muusta pelialaan liittyvästä? No, miksi en voisi, onhan tämä sentään minun blogini eikä minulle tämän pitämisestä kukaan maksa, ei ainakaan vielä. Joten kokeilen laajentaa sisältöä ja kirjoittaa tästä lähin kaikenlaisia ajatuksia liittyen aiheeseen "minä ja pelit".
Uusi alku, sen ei tarvitse alkaa vuoden vaihteessa vaan se voi alkaa jo tänään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)