26.1.2014

GGJ14 & FGJ14

Vuoden 2014 globaaleja pelijameja on jäljellä hieman vajaat 16 tuntia. Pelejä tehdään kiivaalla tahdilla ja valmistakin toivottavasti syntyy, viimeistään huomisen päivän aikana. Tai siis tämän päivän. Pelien lataaminen pitäisi aloittaa sunnuntaina kello 15 alkaen.

Oulun saitilla osallistujia on ollut mukavasti. Perjantaina jamittelijoita oli yli 30, mutta viikonlopun aikana katoa on jonkin verran tullut ja luku laskenut ehkä hieman alle kolmeenkymmeneen.

Nämä jamit ovat olleet ruokaisammat kuin koskaan aikaisemmin. Tarjolla jamittelijoille on ollut perinteisen kahvin ja teen lisäksi pizzaa (tilattiin 30 kappaletta) sekä hieman yllättäen leivottua omena-toffeepiirakkaa (jota olisi muutama palanen keittiössä jäljellä....hmm.)

Jamien teemana on:

"We don't see things as they are, we see them as we are." (Anaïs Nin)

Monien mielestä teema on ollut jopa hieman haastavakin, mutta erilaisia peli-ideoita syntyi silti hyvin perjantain aikana ja varmaankin kaikki Oulun saitilla tehtävät pelit poikkeavat huomattavasti toisistaan. 

Muita uusia juttuja täällä saitilla on ollut oma kuvaustiimi, joka on ottanut videokuvaa sekä valokuvia jamien ajan. Odotan innolla minkälaisen kokonaisuuden he saavat koostettua täältä kuvatusta materiaalista. 

Ai niin, ja syntyipä meillä ensimmäinen taidepelikin mtä on koskaan Oulun jameissa tehty. Kaikkea sitä! Taidetta ja omenapiirakkaa! 

Nukkuakin kai pitäisi jossain vaiheessa, että jaksaa vielä huomisen. Ensin pitäisi vain arpoa nukkuuko jamisaitilla vai kotona. Entten tentten!

21.10.2013

Wizard quest

Oululainen pelifirma Playsign (tai ilmeisesti heidän tytäryhtiönsä Mana giant) sai vihdoin julkaistua pitkään työstämänsä Wizard Quest -pelin (entinen Wizardris). Jee! Hyvä he, nyt vain markkinakoneisto rullaamaan ja toivomaan paljon latauksia pelille.

Olen päässyt testaamaan kyseistä peliä muutamia kertoja kehitysvaiheessa, ja jokin tuossa pelissä tenhoaa. Hieman jopa harmittaa tällä hetkellä, että minulla ei yhtään iLaitetta ole. Pelihän on siis toki julkaistu tällä hetkellä vain iPadeille, mutta tulossa myöhemmin myös ipuhelimiin. Toivottavasti vielä myöhemmin vielä muihinkin laitteisiin.

Wizard questin saa ladattua ilmaiseksi, joten peliä kokeilemalla ei ainakaan menetä mitään muuta kuin aikaa. Rahaa he aikovat tehdä todennäköisesti mikromaksuilla ja mainoksilla. Tämä siis olkoon valistunut arvaus, ei varsinainen tieto.

Toivotaan että mahdollisimman moni löytää Wizard Questin AppStoren viidakosta ja saamme lisää paikallisia menestystarinoita pohjoiseen. 

8.9.2013

Minä ja Lara.

Suhteeni Laraan on alkanut jo yli vuosikymmen sitten. Tomb Raider 2 oli ensimmäinen peli, joka meidän taloutemme pleikkarille hankittiin. Isoveljethän sen tietenkin hankkivat (taisivat saada joululahjaksi), mutta minäkin sain sitä pelata. Tai no, aluksi sain vain katsoa vierestä kun isoveljet pelasivat, myöhemmin sain pelata myös itse. Muistan pelin olleen haastava, mutta kiehtova. Eniten minua kiehtoi ehkä se, että veljeni kokivat pelin vaikeaksi, jolloin tottakai oli itse päästävä kokeilemaan, päästävä selättämään peli, voittamaan se. En ole muutoin kilpailuhenkinen, mutta jos jonkin sanotaan olevan vaikeaa tai haastavaa, niin haluan päästä kokeilemaan onko minusta siihen.

Tuolloin tuli myöskin ajateltua aika vähän sitä, että "onpa erikoista että pelihahmo on nainen", ei kiinnostanut. Vasta myöhemmin on noussut jonkinlainen tietoisuus siitä (sitä se internetin lukeminen teettää ), kuinka vähän naispuolisia sankareita peleissä onkaan. Mutta lapsuuteni Lara oli pelihahmo, jota ohjaamalla pystyi olemaan vuorovaikutuksessa pelimaailman kanssa.  Peli on jäänyt hyvin mieleeni, varmaan osittain sen takia, että siihen tuli upotettua useita tunteja lapsuudesta. Myöhäisempiäkin Tomb Raider -pelejä tuli jonkin verran pelattua, mutta en pelannut yhtään niistä samalla intensiteetillä kuin tuota kakkososaa.

Kun kuulin, että Tomb Raiderista tehdään reboot ja Laraa muokataan nykyaikaisemmaksi, olin kauhuissani. Lapsuuteni peli otetaan ja revitään riekaleiksi, palasiksi. Larasta tehdään kitisevä ja avuton pikkutyttö, joka on koko ajan likainen ja typerä. Nämä olivat ne mielikuvat, jotka minulle uusitusta Larasta ensin tulivat, joten pakkohan tätä uutta peliä oli siis päästä kokeilemaan.

Nyt olen pelannut uusimman Tomb Raiderin läpi ja minun täytyy myöntää, se oli hyvä peli. Jopa yllättävän hyvä. Toisinaan minua ärsytti Laran voihkinta, ähinä ja puhina, kun hän kierii mudassa ja juoksee vihulaisia karkuun. (Kertaakaan hän ei tosin itke, vaikka kuinka palelisi, olisi kurjaa ja ahdistaa) Lopulta kuitenkin tuosta neidosta kuoriutuu juurikin sellainen sankaritar ja teräsneito, jollaisena hänet on aikaisemmin esitelty. Vahva on kenties se sana, jota haluaisin käyttää. Vahva fyysisesti myös, mutta ennenkaikkea vahva henkisesti ja hänelle on osattu luoda myös vahva persoonallisuus.
 
Peli rakentuu putkimaisista osuuksista sekä avoimemmista alueista, joilla pääsee vapaammin tutkimaan maailmaa. Aluilla voi etsiä erilaisia reliikkejä ja dokumentteja, joista varsinkin jälkimmäiset antavat mukavaa taustatukea pelin tarinalle. Lisäksi niille pelaajille, jotka rakastavat keräilyä on myös kerättäväksi lukuisia GPS-kätköjä. Tämä keräilyn lisäksi on mukana myös vihamielisten saaren asukkaiden teilaamista, onneksi ampumisen käyttöliittymä oli miellyttävä ja toimi hyvin, erityisesti jousella ampuminen oli todella mukavaa. Ja tottakai mukaan mahtuu myös kevyttä pulmanratkontaan, valitettavasti ei mitään oikeasti kovin haastavaa, sekä toiminnallisia juoksukohtauksia, jossa mennään putkessa ja pelaajan pitää ajoittaa napinpainalluksensa oikein.

Tarina oli pelin maailmaan sopiva ja tuki itse peliä. Eihän sekään mitenkään erikoinen tarinana ollut, mutta hyvin tombraidermainen, joten sinänsä hyvä suoritus. Tarinaa oltiin hyvin ujutettu mukaan peliin, välinäytöksiä ei ollut liikaa ja jonkinlaista hahmonkehitystä ja syvyyttä hahmoille saatiin luotua tarinan puitteissa. Täytyy toki myöntää, että aika yksiviivaisestihan asiat tuntuivat välillä etenevän. Löydetyt dokumentit toivat lisäsyvyyttä esimerkiksi pelin muiden hahmojen taustatarinoihin, mutta niidenkin löytäminen on täysin pelaajasta itsestään kiinni.

Toivottavasti tulemme näkemään jatkoa Laran ihmeellisille seikkailuille, ainakin ensimmäisen osan loppu jätti sellaisen mahdollisuuden. Tämänhetkisillä myyntiluvuilla, tulevaisuus kyllä näyttää kohtalaisen varmalta.

4.9.2013

Nopea mainostus oululaisille

Syksyinen tervehdys kaikille!

Stage herättelee henkiin muutaman vuoden takaisia Caio-tapaamisia järjestämällä ensimmäisen kokoontumisen 5.9.2013 klo 18.00. Paikkana siis tuo opiskelijoiden toinen olohuonen Caio (Sammonkatu 10 A)

Tervetulleita ovat kaikki, joita kiinnostaa Stagen toiminta, pelinkehitys ja pelit sekä pelaaminen noin yleensäkin. Luvassa vapaamuotoista juttelua ja olemista samanhenkisessä seurassa.

25.8.2013

Last of Us ja Walking Dead, yliarvostettua p....

Varma keino pilata minulta peli, on ennakkohypettäminen. Olin lukenut ummet ja lammet siitä kuinka Walking Dead ja Last of Us ovat Parhaita Pelejä Ikinä ja voi kuinka niissä on loistava tarina, joka herättää tunteita ja luvassa on parasta mitä tällä vuosituhannella on pelien saralla tarjota.

Molempien pelien tapauksessa olen aloittanut pelaamisen koko ajan odottaen, että milloin se tajunnanräjäytys alkaa. Lopulta huomaan tuijottavani lopputekstejä ja edelleenkin odottavani sitä "jotain", joka vie jalat alta.

Älkää käsittäkö väärin, molemmat ovat olleet ihan hyviä pelejä. Tarinatkin ovat olleet ihan kivoja, mutta kyllä tuossa tarinan kuljetuksessa tullaan edelleen jälkijunassa verrattuna perinteisempiin medioihin. Last of Usissa olin erityisen pettynyt siihen, että juuri kun asiat kävivät mielenkiintoiseksi niin ruutu pimenee ja tarinassa hypätään monta kuukautta eteenpäin. Mielenkiintoiset asiat jätetään käsittelemättä ja melkein jopa unohdetaan tarinallisesti.

Ehkä juuri tämän takia olen nykyisin kallistumassa siihen suuntaan, että pelit eivät kaipaa tarinoita. Tai älkää rakkaat pelikirjoittajat ainakaan yrittäkö tehdä niistä syvällisiä tai hyviä, kun ette kuitenkaan osaa. Tarinaksi riittänee se, että joku haluaa pelastaa maailman/perheensä/itsensä. Kuten joku jossain sanoikin, jos haluatte kertoa tarinan, älkää tehkö pelejä.

Kantani on muuttunut viime vuosina aika radikaalisti, ennenhän olin ehdoton tarinoiden puolesta liputtaja ja mielestäni pelit olivat hyvä media kertoa tarinoita. Suunnanmuutos on oikeastaan tapahtunut graduni tekemisen jälkeen. Graduni sai minut paremmin ymmärtämään sen, että pelaajat eivät varsinaisesti kaipaa tarinoita vaan hauskaa tekemistä ja yhdessäoloa.

 Mutta takaisin Last of Usiin ja Walking Deadiin. Uskon, että noistakin peleistä olisin saanut enemmän irti, jos en olisi valmiiksi jo odottanut niiltä niin paljoa.

Onko kohtalotovereita? Pilaako hypettäminen pelit/kirjat/elokuvat teiltä? Ja onnistuuko joku suojaamaan itsensä ennakkohypeltä jotenkin?