Fanirahaa vailla

Viime viikolla uutisoitiin näyttävästi, että Tim Schaferin ja Ron Gilbertin seuraava projekti Double Fine, jäi julkaisijoita ja rahoittajia vaille. Rahaa ilman jääneet pelinkehittäjät päättivät laittaa kerjuukulhon kiertämään ja tavoitteena oli kerätä Kickstarter -palvelun avulla reilussa kuukaudessa 400 000 dollaria. Kuulostaa huimalta summalta ja todella lyhyeltä ajalta, oikeastaan aika uskomattomalta. Mutta kuinkas kävikään? Projekti keräsi tavoitesummansa 8 tunnissa ja on tähän päivään mennessä kerännyt $1 787 885! Melkein kaksi miljoonaa dollaria, ja rahoituspäiviä on jäljellä vielä 27 päivää.

Minusta tämä on uskomattoman mahtavaa ja todistaa faniyhteisön voiman. Kun jokainen on valmis laittamaan muutaman roposen pottiin lisää niin päästään yllättävän äkkiä huimiin summiin. Itse olin jo laittamassa myös lahjoituksen menemään näille seikkailupelien suurmiehille, mutta huomatessani summan nousseen jo todella suureksi, päätin, että he eivät rahojani ainakaan vielä tarvitse. Ostan sitten valmiin tuotteen kun se kaupan hyllyille saapuu.

Suunnittelin jo itse, että jos omistaisin todella hyvän peli-idean ja minulla olisi ehkä "hieman" enemmän nimeä pelialalla, kokeilin tätä samaa metodia itse. Mielenkiinnosta haluaisin kokeilla kuinka kotimainen, ehkä vähemmän tunnettu nimike pärjäisi tällaisessa rahoituksessa. Mutta, kuinkas kävikään! Joku suorastaan luki ajatuksiani ja laittoi idean saman tien käytäntöön. Oululainen Ludocraft on tarttunut härkää sarvista ja päättänyt kokeilla samanlaista rahoitusta Air Buccaneers -projektilleen.  Tavoitteena heillä on kerätä 100 000 dollaria, tällä hetkellä laskuri näyttää 57 dollaria ja päiviä on jäljellä 14. Eli ihan yhtä vahvasti heillä ei vielä mene, mutta mieluusti näkisin että omiakin tuotantoja ja projekteja osattaisiin fanittaa ja töniä mäessä ylöspäin. Jotenkin olin niin innoissani Double Finen menestyksestä, että uskoni fanirahoitukseen ei saa kaatua nyt tähän! Jos Air Buccaneers saisi edes kymmenesosan tavoitesummastaan, niin olisin tyytyväinen.

Olisi mukava myös tietää, onko muilla oululaisilla/suomalaisilla peliprojekteilla tällä hetkellä menossa moista fanirahoituksen mahdollisuutta. Pitää varmaan tehdä asian tiimoilta hieman tutkivaa journalismia.

Uncharted 3

En ollut ihan varma mitä odottaisin peliltä Uncharted 3, kun sain sen käsiini. Olin kuullut sen olevan "naisille suunnattu Tomb Raider", "Toimintaseikkailu" ja nähnyt hieman sivusilmällä kun pikkuveljeni oli sitä pelannut. Ehkä näistä johtuen odotin hyvää tarinaa, mysteerejä ja toiminnantäyteistä seikkailua.

Pelattavuus pelillä oli ihan hyvä (alustana toimi PlayStation 3), kontrollit toimivat suurimmaksi osaksi aikaa mainiosti, eikä turhauttavia kameraongelmia, tai muitakaan ongelmia ollut. Pelissä oli yllättävän paljon ammuskelua ja huomasi kyllä, että taistelukontrolleihin oli keskitytty ja ne toimivat miellyttävästi. Jopa minä osuin viholliseen, vaikka yleensä olen todella surkea tähtäämään.  Oditin kuitenkin, että pelissä olisi ollut enemmän sitä pulmien ratkontaa ja vähemmän toimintaa. Jonkin verran pulmiakin nähtiin, mutta ne olivat aika yksinkertaisia ja nopeasti selvitetty.

Pelin rytmittyi näiden pulmienratkonta- ja toimintakohtauksien välillä kohtuullisen tasapainoisesti. Loppua kohden toiminta toki lisääntyi ja mysteerien selvittäminen vähentyi. Eikä kaikki toiminta ollut pelkästään ammuskelua vaan siihen sisältyi myös hiippailua ja maastossa etenemistä kiipeillen tasolta toiselle.

Juoni kulki eteenpäin kohtuu sutjakasti ja siinä oli paljon viittauksia pelisarjan aikaisempiin osiin. Tai ainakin vahvasti sellainen tunne minulle jäi, vaikka en ole aikaisempia osia pelannutkaan. Tarinankerronnallisesti tuotiin kuitenkin aika selkeästi ilmi keitä hahmot olivat sekä heidän yhteistä historiaa tuotiin esille dialogin avulla.
Juonellisesti peli ei ollut tajunnanräjäyttävä, mutta ihan kiva seikkailutarina kadonneista kaupungeista ja esi-isien perinnöksi jättämien mysteerien selvittämisestä.

Lopulliseksi arvioksi voisin sanoa, että peruskiva toimintaseikkailu, joka toimi mukavana välipalapelattavana.
***

Nyt onkin vuorossa ensimmäinen Dragon Age -peli. Muutaman tunnin olen sitä ehtinyt pelata ja ainakin tähän mennessä olen pitänyt siitä mitä olen nähnyt ja kokenut. Peli pitää otteessaan ja haluttaisi kuluttaa useampikin päivän tunneista sitä pelaten, mutta jotain muutakin valitettavan usein löytyy päiväjärjestyksestä. Otin kuitenkin tavoitteekseni ehtiä pelaamaan tunnin päivässä, sillä pelaaminen on jäänyt valitettavan vähälle. Aikaisemmin kun olen päättänyt pelata sitten kun minulla on kunnolla aikaa perehtyä peliin ja mahdollisuus usean tunnin pelisessioihin, mutta tällä hetkellä ei ainakaan näytä siltä, että semmoista tilaisuutta olisi tulossa ihan heti vastaan.

Terveisiä Global Game Jameista!

Täällähän sitä ollaan ja pelejä kehitellään. Tai no, muut tekee, itsellä tulee lähinnä vain hengailtua ja testattua muiden pelejä sekä toki annettua omia tarkkaavaisia tai vähemmän tarkkaavaisia huomioita niistä. Sain minä kyllä sellaisen innostuksen tässä illan alkutunteina, että tekisin Rolling Ouroboros -pelin. Eli jonkin sellaisen parin tunnin kötöstyksen. Jaa, että miksi? Because I Can!

Global game jam 2012: Ouroboros

Eli tämän vuoden teemana jameilla oli Ouroboros. Tai no...valehtelin hieman, teemana oli tämä kuva, mutta kyseinen symbolihan tunnetaan myös nimellä Ouroboros. Tuntuu, että monet olivat yllättyneitä siitä, että teemana oli kuva, mutta ihan hauskaa vaihtelua niihin sanateemoihin. Tai no, enpäs minä tiedä millaisia ne teemat ovat viime vuotta aikaisemmin olleet. Ouroboros on kyllä tosi hieno symboli ja todella mielenkiintoisia ajatuksia siitä on lähtenyt liikkeelle. Aika paljon aiheet liittyvät käärmeisiin tai ikuiseen kasvuun jne.

Täällä on mukavaa, ihmiset on hyväntuulisia ja pelit valmistuvat hitaasti, mutta varmasti.

Tuntuu, että kun nämä jamit ottaa vähän tälleen rennommin, eikä hiti hatussa työskentele koodin parissa, niin ensi jameilla jaksaa sitten taas aivan erillä tavalla. Pahoitteluni kaikki Pohjolan pitoihin -tulevat pelaajat, jotka tätä sattuvat lukemaan vahingossa. Lupasin tänä viikonloppuna kirjoitella hahmoja, mutta tämä hieman erilainen pelinteko vei minut taas mennessään! No, jos jotain positiivista voin sanoa niin sen, että jamit on kirjastolla niin olen kuitenkin tutustunut jonkin verran mielenkiintoiseen lähdemateriaaliin!

Näihin tunnelmiin! Moro.

Unohdus

Oon kokonaan unohtanut kertoa, että Global Game Jamit on taas tänä viikonloppuna ja itsekin aion tapahtumaan osallistua, niin kuin viime vuonnakin. Kuten viime jameilla totesin: läjä ihmisiä kokoontunut yhteen tekemään yhdessä pelejä, how awesome is that?

Viikonloppua odotan innolla ja sitä millaisia pelejä saadaan aikaan. En oikein ole itse osannut vielä päättää, että millaisen roolin otan tapahtumassa, eli toisin sanoen, jaksanko pahemmin ohjelmoida. Ohjelmointi on kauhean mukavaa, mutta on kamalasti muitakin kiireitä, eikä oikeastaan olisi aikaa käyttää viikonloppua pelien tekemiseen. Niinpä ajattelin, että jos jokin kevyempi rooli luonnistuisi niin voisi osallistua tapahtumaan ja tehdä niitä muitakin hommia samalla pois alta.

Ehkä lisää raportointia itse paikan päältä!

Aasiakaspalvelija

Jouluostoksia tehdessäni asioin eräässä paikallisessa pelikaupassa. Kyseessä on suurehkon kansainvälisen ketjun liike. Siinä selaillessa liikkeen myyntiartikkeleita satuin ohikuulemaan kahden tiskin takana seisovan, nuorten myyjäpoikien keskustelun. Keskustelu koski toista peliliikettä, jota suoraan sanoen arvosteltiin avoimesti hieman negatiiviseen sävyyn. Liike oli täynnä asiakkaita, eikä myyjät tuntuneet välittävän siitä, että kuultiinko heitä vai ei. 
Vaikka arvostelu ei nyt ihan hirveän törkeää ollutkaan, niin silti kannattaisi miettiä mitä suustaan päästää kun liike on täynnä asiakkaita. Voi vaikka päätyä jonkin satunnaisen blogimerkinnän kohteeksi. Myöskin se äänensävy miten asiat sanotaan vaikuttaa monesti annettuun mielikuvaan, ei pelkästään se mitä sanotaan.

Kyllä, tuolla toisella liikkeellä voi olla huonompi sijainti  (paikkakunnallamme on tarjota todella vähän hyviä liikepaikkoja ja kun sellaisia ilmaantuu niin isot pelaajat saavat ne poikkeuksetta), eikä heidän työntekijöiden palkkoja maksa megakorporaatio kuten teidän, mutta heillä on sitä jotain mitä teidän liikkeeltänne puuttuu. Heillä on sielu ja miellyttävät työntekijät. Heidän työntekijänsä eivät ole itseään täynnä olevia nuoria, jotka ennemmin pysyttelevät tiskin takana arvostelemassa toisia kuin palvelevat asiakkaita.

Mitä mahdollisuuksia tällaisilla pienemmillä liikkeillä on isoja yrityksiä vastaan, joilla on rahaa syytää  tappiollisiinkin liikkeisiin? No minä ainakin aion olla heille se mahdollisuus. Taisipa olla viimeinen kerta kun tuonne toiseen liikkeeseen jalallanikaan astun, sillä minulle ei merkitse pelkästään se kuinka edullisesti saan pelini (ja uutuuspelien kohdallakin erot ovat usein korkeintaan muutamia euroja) vaan myös palvelun laadulla on merkitystä.