Global Game Jam '13 ja Finnish Game Jam '13

Jiihaa! En olekaan muistanut hehkuttaa, että on taas se aika vuodesta. Toki niitä aikojahan on nykyisin yllättävän useinkin (varsinkin tällä seudulla), mutta on tämä kerta aivan erityinen.

On siis Global Game Jamien aika. Jos jollekin ei ole ilmiö vielä tuttu, on kyseessä viikonloppu jolloin ihmiset ympäri maailman kerääntyvät kokoon kehittämään pelejä. Yksi viikonloppu, jonka aikana tehdään satoja, varmaan tuhansia, pelejä. Mahtavaa on se!

Jamittelukulttuuri on hienoa juuri sen takia, että jameissa kiteytyy se tietty tekemisen ja oppimisen halu, tietty intohimo jotain juttua kohtaan. Ja oon varmaan ennenkin sanonut, että onhan se kieltämättä hienoa nähdä se oma peli valmiina sunnuntai-iltana. Itsellä on tällä kertaa aika hyvä etukäteisinnostuspäällä. Viime vuonna homma meni ainakin jotenkin höpöksi enkä oikein mennyt mihinkään projektiin mukaan ja parit muutkin jamit ovat jääneet välistä. Kun on muka ollut koulukiireitä ja muita kiireitä. On päässyt unohtumaan mitä pitää tärkeänä ja mistä oikein tykkää.

Pitää muistaa muutama asia viikonloppua varten, joista yksi ehdottoman tärkeä on: *Keep it simple, stupid!* Eli parhaat pelit syntyvät yksinkertaisista ideoista, joita voidaan lähteä jalostamaan vähitellen eteenpäin, jos aikaa ja muita resursseja riittää. Monesti pelit tuntuvat olevan liian kunnianhimoisia projekteja, kun kuvitellaan, että saadaan aikaiseksi täysimittainen peli viikonlopun aikana. Yksinkertaisuus ei mielestäni kuitenkaan tarkoita sitä etteikö pelissä voisi olla haasteita, itsensä voittamista ja tavoitteita. Yksinkertaisuus ei tarkoita turvallista.

Toivottavasti ehdin tehdä edes yhden postauksen jopa suoraan pääkallopaikalta.

Lisätietoa: http://globalgamejam.org/ ja http://finnishgamejam2013.com

Taas niitä kaivataan

Paikallislehti uutisoi, että lisää osaajia kaivataan pelialalle, (http://www.kaleva.fi/uutiset/talous/peliala-huutaa-lisaa-osaajia/618169/)  mutta kun ei ole mistä ottaa, eli ilmeisesti hakijoita ei edelleenkään ole tarpeeksi. Edelleenkin harmittelen henkilökohtaisesti sitä dilemmaa, jonka olen valmistuttuani kohdannut. Oulussa pelialalla ei ole kovin paljon vapaita työpaikkoja (tai jos onkin, niin ovat hyvin piilosellaisia). Etelässä ns. "isommissa firmoissa" paikkoja olisi, joihin kiinnostaisi hakea ja joissa kiinnostaisi työskennellä, mutta satun pitämään Oulusta kovin paljon asuinpaikkana.

Oulussa on tällä hetkellä parikin koulutusta, jotka pyrkivät tuottamaan lisää pelialan ammattilaisia. Tämänkin koulutuksen ongelma on se, että se ei hirvittävästi auta oululaisia firmoja (mitä nyt saavat hetkeksi ilmaisia työharjottelijoita), koska harvalla heistä tuntuu olevan varaa palkata tekijöitä listoilleen. Pelialalle haluavia se auttaa sen verran, että heillä on varmaan paremmat mahdollisuudet työllistyä ulkopaikkakuntalaisten firmojen pelilistoille.

Miksi osaajat eivät sitten halua pelialalle? Vai onko pelialalla liian tarkka seula ja ne huipputason tekijät, joita sinne kaivattaisiin menevät paremmille laitumille? Vaikea tietää, sillä pelifirmojen rekrytointimetodit sekä se millaisia henkilöitä sinne kaivattaisiin (muuta kuin niitä, jotka suhtautuvat intohimoisesti peleihin ja ovat hyviä tyyppejä) on hieman hämärän peitossa minulle. Tuntuma on se, että paljon halutaan jo valmiiksi osaavia seniori -tason tyyppejä. Junioreilla ja vasta-alkajilla mahdollisuudet ovat hieman heikommat. Itsellä riittää uskomusta kuitenkin siihen, että tarpeeksi intohimoisesti asiaan suhtautuva henkilö, joka ainakin suurinpiirtein osaa jotain ja on myös valmis oppimaan paljon, voi päästä pelifirmaan töihin. Miten muutenkaan niitä tulevaisuuden osaajia syntyisi?

Vuoden 2012 pelit

Vuoden vaihteessa tupataan suuntaamaan katse joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen, joskus jopa molempiin suuntiin. Tässäpä allekirjoittaneen katsausta siitä mitä pelejä tuli pelattua läpi vuonna 2012. Täytyy myöntää, että yllättävän pelirikas vuosi on ehtinyt olla huolimatta töistä, opiskelusta ja muusta elämästä, ja hyvä niin. Toivotaan ensi vuodesta vähintäänkin yhtä rikasta pelivuotta. Ainakin alku on lähtenyt hyvin käyntiin, sillä joululahjaksi saatua Lego: Lord of the Rings peliä on tullut tahkottua jo useampi tunti.

Pelihyllyä ja koneen syövereitä tutkailtuani, sain muodostettua alla olevan listan. Kyseessä on kahta poikkeusta lukuunottamatta pelejä, jotka olen aloittanut ja pelannut läpi. Pelejä, joita olen vain kokeillut ja hylännyt lyhyen pelaamisen jälkeen, en alkanut listaamaan, eikä niitäkään olisikaan kuin korkeintaan muutama. Noin peli per kuukausi on ollut tahti, joka on mielestäni ihan hyvä ottaen huomioon, että listassa on muutamia aika massiivisiakin pelieepoksia, jotka  vaativat useamman tunnin pelaamisen edes läpipääsemiseen. Listalle mahtuu niin isoja AAA -nimikkeitäkin kuin pienemmän budjetin indie-pelejä. Molempien parissa on tullut viihdyttyä yhtälailla ja vuoden suosikkia on vaikea nostaa näiden pelien seasta.

Dragon Age I ja II
Recettear: An Item Shop Tale
Botunicula
Limbo
Bastion
Catherine
Final Fantasy XIII
Halo (Kesken)
Tales of Graces (Kesken)
Lego: Harry Potter years 1-4
Lego: Pirates of the Caribbean
Heavenly Sword
Witcher 2
+Angry birds (Tavallinen ja SW) sekä muutamia FB-pelejä.

Joulukalenteri, luukku 19

Jos ette vielä ole huomanneet, niin osa tämän joulukalenterin jännitystä on siinä, että ilmestyykö päivitykset ollenkaan sinä päivänä vai vasta seuraavana! Ehkä toiveet mahdollisesta pelijournalistin urasta (tai ainakin hyvästä harrastuksesta) voi unohtaa... Myös paikallinen lehdistö uutisoi tapahtumasta.

Eilen kävin Oulu Game Labin päättäjäisjuhlassa, jossa esiteltiin ensimmäisen vuosikurssin aikaan saamia pelejä. Lopullisia ryhmiähän oli viisi ja pelejäkin sen mukaisesti. Peleistä pääsin testaamaan vain neljää, joista tosin yksi ei toiminut kovinkaan hyvin eli käytännössä testattavia pelejä oli kolme. Esittelen pelit siinä järjestyksessä kuin ne pelasin.

Kaikista demoista täytyy sanoa sen verran, että aika keskeneräisiähän ne olivat vielä kaikki. Toki pelin tekemiseen ja koulutukseen kuuluu paljon muutakin kuin pelkkä pelidemon tekeminen, mutta uskoisin, että jos rahoittajia halutaan niin viilaamista riittää vielä. Jokaisesta kävi kyllä pelin idea selville noin suurin piirtein, mutta demot eivät olleet kovin paljon kehittyneempiä siitä mitä monet tuottajat esimerkiksi Game Jamien yhteydessä. Yhteistä kaikille kokeilemilleni peleille oli myös se, että ne oli tehty Unity3D -ohjelmalla ja alustana oli iPad. Ja tosiaan, kaikki pelit käsittääkseni pohjautuivat joihinkin paikallisista pelifirmoista saatuihin peli-ideoihin, joita on sitten ruvettu jatkojalostamaan projektin puitteissa.

Ensiksi oli jonkin sortin ammuskelupeli. Peliruudulla näkyi lelujuna, joka eteni ennaltamäärätysti kiskoja pitkin. Pelin juju oli tuhota matkan varrella eteen tulevia vihollis(lelu)tankkeja, asevaihtoehtoja oli kolme. Pelin ohjaus ei ollut kovin intuitiivinen tai ehkä olikin, mutta käyttäjäpalautetta peli ei antanut ainakaan niin, että olisin selvästi tajunnut että osuinko ja pitikö tällä aseella nyt painaa kerran vai pohjassa ja niin edelleen.

Toisena pelasin Action Jacksonia, jonka kokeilemista odotin ihan mielenkiinnolla. Olen kuullut pelistä jo aikaisemminkin, mutta en ole ollenkaan lämmennyt sen ajatukselle eli erilaisia temppuja suorittavalle "huimapäälle". Tarkoituksena oli siis kiihdyttää pyörän selässä olevan hahmon vauhtia ja lennättää hänet ilmoihin hyppyrin avulla. Videosta ehkä käy paremmin ilmi pelin idea. Innoituksensa tämä peli on hakenut kenties erilaisista "turva" -peleistä (porrasturva, saunaturva, rekkaturva, mitä näitä nyt on) ja sille varmasti on oma kohdeyleisönsä, mutta se en ole minä. Ohjattavuus oli pelissä ihan hyvä.

Kolmanneksi pelasin Photo..genic (en ole täysin varma pelin nimestä) -peliä, jossa ideana oli ottaa ensin kuva, jonka pohjalta generoitiin pelattava kenttä. Pelissä itsessään oli tarkoitus omalla aluksella tuhota vihollisaluksia. Tämä peli nousi omaksi suosikikseni. Mielestäni se erottui jo edukseen pelkästään sillä hauskalla jipolla, että kuvasta tehtiin kenttä. Lisäksi pelin ohjaus ja käyttäjäystävällisyys oli mielestäni kehittyneintä kaikista näistä kokeilemistani peleistä.

Viimeksi kokeilin jonkinlaista lapsille tarkoitettua yhdistä pisteet -peliä. Tämä oli se toimimaton peli, joka oli ainakin iPadilla suttuisen näköinen (epäilen, että laitteeseen siirron yhteydessä tullut ongelma) eikä vastannut alkuvalikon jälkeen ollenkaan kosketukseen. Joten siitäpä on sen hankalampi mitään kommentoida.

Se viides peli, jota en päässyt kokeilemaan on kuulemma jonkinlainen Travianista innoituksensa saanut nettipeli. Harmi, että jäi välistä olisin mieluusti kommentoinut sitäkin.

Hienoa on, että Oulu Game Labin avulla on Ouluun saatu pystytettyä jopa kolme uutta pelifirmaa. Ainakin siis Action Jacksonia luotsaava Viima Games, Helmeni Games ja Kinos Game Studio. Toivon onnea ja menestystä jokaiselle heistä. Tie tulee varmasti olemaan raskas ja kivikkoinen, mutta myöskin antoisa. 

Joulukalenteri, luukku 16

Lara Croft on yksi kaikkien aikojen suosikkini sankarittarista, joita aika vähän peleissä tarjoillaa. Rakkaus Laraa ja Tomb Raider -pelisarjaa kohti syntyi jo lapsuudessa kun kotiimme saapui PlayStation 1 ja Tomb Raider II. Toki isoveljet saivat pelata kyseistä peliä ensin, jonka jälkeen oli pikkusiskon vuoro...Jos oli. Jonkin verran peliä pelattiin myös yhdessä. Muistissa on vieläkin kirottu lohikäärmepäävastus, jota ei meinattu saada hengiltä millään. Täytyy myöntää, että aivan uusimpia Laran seikkailuja en ole pelannut, mutta jos arvosteluja on uskominen niin en ole paljoa menettänytkään.

Kun uutinen uudistetusta Lara Croftista julkaistiin, älähdin. Eihän näin voida tehdä lapsuuteni sankarille? Vai voidaanko. Täytyy myöntää, että vähitellen olen alkanut ainakin ajatuksen tasolla tottumaan virtaviivaisempaan ja (myönnettäköön) ehkä jopa joiltain osin ihmismäisempään Laraan. Ihan hyvä juttu, että uusimisesta uutisoitiin jo hyvä tovi ennen uuden pelin markkinoille tuloa. Näin saatiin kaikki kansa, jos ei suorastaan pitämään niin ainakin tottumaan uudistettuun Laraan.

Odotan uutta Tomb Raider -peliä hieman ristiriitaisin tuntein. Se sijoittuu Laran alkuaikoihin, elämään ennen kuin hänestä tuli kuuluisa sankariarkeologi. Koska Lara on vasta nuori ja seikkailujensa alkutaipaleilla, on hänelle voitu tehdä ulkonäkökirurgian lisäksi myös luonnemuokkausta. Nuori Croft ei ole itsenäinen ja voimakas vaan sen sijaan hänestä on tehty pelokas, vastentahtoinen ja kärsivä. Hyvä on, ehkä sillä saavutetaan ihmismäisempi olento, mutta toivottavasti koko peli ei ole vikisevää neitoa, jonka pelaaja saa pelastaa pulasta kerta toisensa jälkeen. Tokihan se voi herättää jonkinlaista suojeluvaistoa pelaajissa, mutta toivottavasti aikamme yksi päheimmistä sankareista ei ole saanut täyttä kuohintaa.


Mielenkiintoista on, että tarinan on kirjoittanut Terry Pratchettin tytär Rhianna Pratchett. Toivottavasti kynä pysyy yhtä hyvin hyppysissä kuin isälläkin. Toki pelien tarinat monesti etenevät pelimekaniikkojen ehdolla, joten nähtäväksi vain jää millainen tarina tästä sopasta kehkeytyy. Tarinasta itsessään on vielä saatavilla kovin vähän yksityiskohtaista tietoa, mutta peli tapahtuu saarella, jossa koetaan erilaisia mysteerejä sun muuta. *hohhoijaa* Taas yksi hulluuden saari, kaikki kuolee, oletkin itse hullu ja niin edelleen. Saari miljöönä mahdollistaa monta mukavaa kauhuelementtiä, mutta onhan se kovin käytetty.  No, kunhan vain saarelta ei löydy vanhaa sairaalaa niin ehkä selviän hajoamatta.

Toivottavasti peli tulee olemaan muutakin kuin "Uncharted naishahmolla". Tällä hetkellä en kyllä tiedä mitä muuta osaisin tältä peliltä odottaa, mutta ehkäpä Lara yllättää positiivisesti ja tarjoilee sittenkin aivan uudenlaisen pelikokemuksen!

(Lähteenä käytetty Domen peek review -artikkelia.)