Törmäsin tällaiseen: Mentor Network for Women in Games eli ohjelma, jonka avulla pyritään auttamaan tuomaan naisia pelialalle. Suhtaudun tähän projektiin ristiriitaisin tuntein, vähän samalla tavalla kuin siihen, että yritysten johtopaikoille ollaan tuomassa naiskiintiöitä.
Mutta naiset pelialalle. Onko se todella niin vaikeaa? Onko todellakin niin vaikeaa olla nainen ja päästä työskentelemään pelifirmaan, ja onko pakko jos ei halua? Tässä vuosien saatossa olen jäänyt sellaiseen käsitykseen, että hyvin harva naispuolinen olento haluaa työskennellä pelialalla. Huolimatta siitä millaisia töitä siellä olisi tarjolla (markkinointi, ohjelmointi, grafiikka). Peliala näyttäytyy heille, jotka eivät ole siellä työskennelleet, jotenkin yksitoikkoiselta ja tylsältä, ainakin silloin, jos pelit ja pelaaminen ei kiinnosta. Ja muutenkin monista varmasti tuntuu, että pitäisi olla jotenkin HC-nörtti ja tietää peleistä kaikki niiden historiasta lähtien, että voi työskennellä pelialalla. Tottakai, niin kuin missä tahansa työssä, on eduksi, jos ala, jossa työskentelet kiinnostaa. Monissa pelifirmojen työpaikkahakemuksissakin lukee, että "osaaminen on toissijaista, intohimo peleihin ei.". Eli miksi nainen ei halua työskennellä pelialalla? Hän ei koe sitä yhteisöä omaksi. Koska hän on pelannut vähemmän kuin muut ja tietää peleistä vähemmän kuin muut työntekijät, hän on helposti kaikkein juttujen ulkopuolella ja yhteisöön on vaikea päästä sisälle.
Se, että on nainen ja hakee pelialalle töihin näyttäytyy plussana työntarjoajien silmissä. Tämä on varmaan vähän sama juttu kuin, että jos olet mies ja haet töihin lastentarhaan. Eli erottut helposti massasta.
Hain viime kesänä töihin erääseen pelifirmaan ja kieltämättä minulle tuli hieman sellainen olo, että yksi niistä syistä miksi pääsin haastatteluun asti oli se, että olin nainen. Ei toki ainoa syy, mutta yksi niistä. Tunnetta ei lievittänyt haastattelun aikana esitetty kysymys asiasta.
Minulla on hyvin ristiriitaiset tunteet koko aiheeseen, voisin helposti olla salaa onnellinen siitä, että sukupuoleni voi auttaa uraani, mutta en minä ole, koska koko juttu on vain lähtökohtaisesti väärin. Haluan päästä eteenpäin omilla ansioillani ja osaamisellani. En halua miettiä jälkeenpäin, että sainko tämän työn koska olen pätevä vai vain siksi koska olen nainen. Jälkimmäisessä tapauksessa en usko, että voisin mitenkään edes odottaa saavani jonkinlaista kunnioitusta osaamistani kohtaan kollegoiltani.
Ai niin, viime aikoina olen huomannut myös yhden aihetta sivuavan mielenkiintoisen ilmiön. Joka kerta kun minulta kysytään (miespuolisten henkilöiden toimesta), että mitä teen työkseni ja vastaan, että "ohjelmoin", on kysyjän ilme aina semmoinen jännittävä ...no, tämmöinen O.o? Onko se nyt oikeasti niin kummallista, että on nainen ja ohjelmoi työkseen? Ilmeisesti.
Mutta projekti Mentor Network for Women in Games on ohjelma, jonka avulla pyritään verkostoitumaan ja hankkimaan pelialan kontakteja ja ehkä jopa löytämään se oma unelmien työpaikka. Hieno juttu, mutta miksi pelkästään naisille? Kyllä tuolla on pilvin pimein myös (nuoria) miehiä, jotka haluavat työskennellä pelialalla, mutta tarvittava kontaktiverkosto puuttuu. Erityisesti, jos jokin muu pesti kuin ohjelmointi kiinnostaa, niin töiden löytäminen pelialalta voi olla todella hankalaa Suomessa. No, ehkä pitäisi vain itsellä tarttua tilaisuuteen ja laittaa projektin vetäjälle sähköpostia työn toivossa. Kenelle saan reklamoida, jos minua ei palkattukaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti