25.5.2010

Peli elokuvaksi, elokuva peliksi

"Toinen Hitman-elokuva tulossa", "Mass Effect askeleen lähemmäksi valkokangasta", elokuvateattereissa pyörii Prince of Persia -elokuva ja melkeinpä kerran kahdessa viikossa uutisoidaan peleistä, joista aiotaan tehdä elokuva. Nyt on siis menossa pelielokuvien nousukausi. Yhdessä vaiheessa suosiossa olivat sarjiselokuvat, nyt taitaa olla pelielokuvien vuoro. Toisin päin konseptia on kyllä harrastettu jo useita vuosia, eli siis elokuvista on tehty nimikkopelejä jo jokunen tovi. Osa näistä projekteista on ollut onnistuneita, mutta floppejakin mahtuu joukkoon. Usein pelejä on haluttu tehdä vain edistääkseen elokuvan menestystä, pelin laadulle on usein ollut ihan sama. Nykyisin elokuvapelejä taidetaan tosin tehdä enää harvemmin ja silloinkin lähinnä lapsille suunnatuista elokuvista. Lisäksi on huomattu, että pelien kehittäminen ei ole halpaa, joten myös laatuun kannattaa panostaa, jos pelejä haluaa saada myytyäkin.

Pelielokuviakin löytyy laidasta laitaan. Itse en ole kauhean montaa edes katsonut, mutta ne mitä olen katsonut (mm. Doom, Final Fantasy, Resident Evil, Street Fighter - Legend of Chun Li), eivät ole kauhean laadukkaita olleet, korkeintaan viihdyttäviä. Ensiksikin suhtaudun hyvin varauksella pelielokuviin, johtuen ensisijaisesti siitä, että aikaisemmat kokemukseni eivät ole olleet kovin hyviä. Lisäksi en ole ollenkaan varma ovatko pelit yleensäkään sellainen tuote, että niistä kannattaisi tehdä elokuvia. Parhaimmat pelit kertovat itsessään jo sen tarinan niin hyvin pelillisin keinoin, että on vaikea uskoa, että elokuva toisi paljoa lisäarvoa tuotteeseen. Tietenkin eri asia on silloin, jos elokuvan avulla halutaan syventää maailmaa tai hahmoa, eikä vain kertoa samaa tarinaa uudestaan. Joku voisi tässä vaiheessa todeta, että tehdäänhän kirjoistakin elokuvia, miksei siis peleistä. Pelit eroavat kirjoista siinä, että peli on jo valmiiksi visuaalinen tuote. Kun kirjasta tehdään elokuva, lisäarvoa tulee jo siinä, että saadaan tarina visuaaliseen muotoon, mutta pelien tapauksessa näin ei ole.

Joissakin peleissä on voisi olla paljonkin potentiaalia elokuvaksi, jotkut pelit taas ovat jo niin elokuvamaisia itsessään, että ihmettelen miksi niistä haluttaisiin tehdä elokuvaa enää erikseen. (No rahanpa takia tietenkin). Viime aikoina olen pelannut uusinta Final Fantasy -peliä, ja kyseinen peli kuuluu aika lailla noihin kyseisiin peleihin, jotka ovat enemmän elokuvia kuin pelejä. Pelatessa on tuntunut pitkälti siltä, että pelaan jonkinlaista interaktiivista animaatioelokuvaa, jossa vain juostaan tarinakohtauksesta toiseen. Pelilliset ominaisuudet ovat olleet hyvin vähissä. Onneksi tästä pelistä ei kyllä olla tekemässäkään elokuvaa erikseen, mutta ko. peli on hyvä esimerkki siitä kuinka elokuvan ja pelin rajat toisinaan hämärtyvät. Toinen tällainen interaktiivinen pelielokuva tämän hetken markkinoilla, joka tulee heti mieleen, taitaa olla Heavy Rain, jota valitettavasti en ole päässyt pelaamaan.

Jos nyt puhutaan elokuvista ja peleistä niin on olemassa (ainakin) yksi asia, missä pelit voisivat ottaa mallia elokuvista,tarina ja käsikirjoitus. Pelit ovat tarinapuoleltaan vielä lapsenkengissä ja usein pelatessa tuntuu siltä, että tarina on vain kehitelty nopeasti kasaan toiminnan koossa pitämiseksi. Pelejä suunnitellaan siis, ei tarinoidensa, vaan mekaniikkojensa kautta. Lisäksi tarinat parhaimmissakin peleissä ovat yleensä luokkaa "olet sankari, pelasta maailma tai asia x". Todella mielikuvituksellista. Ehkäpä juuri tämän takia ne pelielokuvat tuppaavat olemaan aika kehnoja. Tarinat on otettu suoraan peleistä, eli eivät ole kovin kummoisia alun alkaenkaan. Sitten ne muutetaan elokuvakäsikirjoitukseksi uskollisena alkuperäiselle lähteelleen, tuloksena on kehno elokuva.

Yhteenvetona voisi sanoa ainakin sen, että jos niitä pelielokuvia täytyy tehdä, niin voisiko niitä käsikirjoituksia parantaa edes elokuvaa varten tai jättää sitten kokonaan tekemättä kyseiset teokset. Toivottavasti pelintekijät ymmärtävät jossain vaiheessa, että kannattaisi kiinnittää myös hieman enemmän huomiota pelien tarinoihin. Vai olenko se vain minä, joka näitä ajatuksia herättäviä tarinoita kaipaa? Kyllähän peliteollisuudella menee aika hyvin jo nyt, ja onpa se tainnut jo päästä samoille linjoille elokuvateollisuuden kanssa noin taloudellisesti.

2 kommenttia:

  1. Loistava esimerkki pelielokuvista on Uwe Bollin tuotanto ja ohjaus. Vilkaisin tuossa IMDB:stä ja tälläkin hetkellä sieltä on lisää kuraa tulossa tuutista.

    Kiehtovaa näissä pelielokuvissa, muuten kuin tarinallisesti, on myös se miten monesti elokuvan muutkin peruselementit on päästetty retuperälle. Olisiko kyse samanlaisesta mentaliteetista kuin mainitsemasi "tehdään peli elokuvan myynnin parantamiseksi", vaikka yleensähän nämä elokuvat vasta siinä vaiheessa markkinoille kun pelit ovat jo ohittaneet optimaalisen käyttöikänsä.

    No mitä ne ongelmakohdat nyt sitten ovat joista puhun? Ohjaus, lavastus & tarpeisto, editointi, kameratyö, valaistus, näyttelijät, käsikirjoitus: useasti kaikilla, joskus vain osalla näistä osa-alueista saa pelielokuvissa huomata olevan puutteita, vakavia puutteita.

    Tavallisesti kun ei nosta rimaa turhan korkealle ei pety niin pahasti. Pelielokuvien suhteen tuntuu valitettavan usein siltä että vaikka kuinka matalalle riman on asettanut niin leffat pystyvät sen aina limboamaan.

    Hyvä ajankohtainen aihe Karo!

    VastaaPoista
  2. Ensimmäisiä peliaiheisia elokuviahan oli Super mariosta tehty samanniminen pökäle, sekä tietenkin Mortal Kombat, joka on jo tätä nykyä noussut hienoiseen kulttiasemaan.

    Siinä olen eri mieltä että peleissä tarinankerronta on lapsenkengissään, vaan sanoisinkin että se on viime aikoina jäänyt taka-alalle (tällä viittaan viimeiseen kymmeneen vuoteen)

    Toimintapeleistä kovin moni tuskin tarinaa lähtee hakemaankaan, mutta parhaimmissa seikkailupeleissä juoni on nimenomaan ollut aina avainasemassa laadun kannalta. Suosittelen tutustumaan Gabriel Knight sarjaan. Myös pelilistallasi oleva Psychonauts on laatukamaa, vaikka ei perinteinen point-n-click peli olekaan.

    VastaaPoista