Minä ja Lara.

Suhteeni Laraan on alkanut jo yli vuosikymmen sitten. Tomb Raider 2 oli ensimmäinen peli, joka meidän taloutemme pleikkarille hankittiin. Isoveljethän sen tietenkin hankkivat (taisivat saada joululahjaksi), mutta minäkin sain sitä pelata. Tai no, aluksi sain vain katsoa vierestä kun isoveljet pelasivat, myöhemmin sain pelata myös itse. Muistan pelin olleen haastava, mutta kiehtova. Eniten minua kiehtoi ehkä se, että veljeni kokivat pelin vaikeaksi, jolloin tottakai oli itse päästävä kokeilemaan, päästävä selättämään peli, voittamaan se. En ole muutoin kilpailuhenkinen, mutta jos jonkin sanotaan olevan vaikeaa tai haastavaa, niin haluan päästä kokeilemaan onko minusta siihen.

Tuolloin tuli myöskin ajateltua aika vähän sitä, että "onpa erikoista että pelihahmo on nainen", ei kiinnostanut. Vasta myöhemmin on noussut jonkinlainen tietoisuus siitä (sitä se internetin lukeminen teettää ), kuinka vähän naispuolisia sankareita peleissä onkaan. Mutta lapsuuteni Lara oli pelihahmo, jota ohjaamalla pystyi olemaan vuorovaikutuksessa pelimaailman kanssa.  Peli on jäänyt hyvin mieleeni, varmaan osittain sen takia, että siihen tuli upotettua useita tunteja lapsuudesta. Myöhäisempiäkin Tomb Raider -pelejä tuli jonkin verran pelattua, mutta en pelannut yhtään niistä samalla intensiteetillä kuin tuota kakkososaa.

Kun kuulin, että Tomb Raiderista tehdään reboot ja Laraa muokataan nykyaikaisemmaksi, olin kauhuissani. Lapsuuteni peli otetaan ja revitään riekaleiksi, palasiksi. Larasta tehdään kitisevä ja avuton pikkutyttö, joka on koko ajan likainen ja typerä. Nämä olivat ne mielikuvat, jotka minulle uusitusta Larasta ensin tulivat, joten pakkohan tätä uutta peliä oli siis päästä kokeilemaan.

Nyt olen pelannut uusimman Tomb Raiderin läpi ja minun täytyy myöntää, se oli hyvä peli. Jopa yllättävän hyvä. Toisinaan minua ärsytti Laran voihkinta, ähinä ja puhina, kun hän kierii mudassa ja juoksee vihulaisia karkuun. (Kertaakaan hän ei tosin itke, vaikka kuinka palelisi, olisi kurjaa ja ahdistaa) Lopulta kuitenkin tuosta neidosta kuoriutuu juurikin sellainen sankaritar ja teräsneito, jollaisena hänet on aikaisemmin esitelty. Vahva on kenties se sana, jota haluaisin käyttää. Vahva fyysisesti myös, mutta ennenkaikkea vahva henkisesti ja hänelle on osattu luoda myös vahva persoonallisuus.
 
Peli rakentuu putkimaisista osuuksista sekä avoimemmista alueista, joilla pääsee vapaammin tutkimaan maailmaa. Aluilla voi etsiä erilaisia reliikkejä ja dokumentteja, joista varsinkin jälkimmäiset antavat mukavaa taustatukea pelin tarinalle. Lisäksi niille pelaajille, jotka rakastavat keräilyä on myös kerättäväksi lukuisia GPS-kätköjä. Tämä keräilyn lisäksi on mukana myös vihamielisten saaren asukkaiden teilaamista, onneksi ampumisen käyttöliittymä oli miellyttävä ja toimi hyvin, erityisesti jousella ampuminen oli todella mukavaa. Ja tottakai mukaan mahtuu myös kevyttä pulmanratkontaan, valitettavasti ei mitään oikeasti kovin haastavaa, sekä toiminnallisia juoksukohtauksia, jossa mennään putkessa ja pelaajan pitää ajoittaa napinpainalluksensa oikein.

Tarina oli pelin maailmaan sopiva ja tuki itse peliä. Eihän sekään mitenkään erikoinen tarinana ollut, mutta hyvin tombraidermainen, joten sinänsä hyvä suoritus. Tarinaa oltiin hyvin ujutettu mukaan peliin, välinäytöksiä ei ollut liikaa ja jonkinlaista hahmonkehitystä ja syvyyttä hahmoille saatiin luotua tarinan puitteissa. Täytyy toki myöntää, että aika yksiviivaisestihan asiat tuntuivat välillä etenevän. Löydetyt dokumentit toivat lisäsyvyyttä esimerkiksi pelin muiden hahmojen taustatarinoihin, mutta niidenkin löytäminen on täysin pelaajasta itsestään kiinni.

Toivottavasti tulemme näkemään jatkoa Laran ihmeellisille seikkailuille, ainakin ensimmäisen osan loppu jätti sellaisen mahdollisuuden. Tämänhetkisillä myyntiluvuilla, tulevaisuus kyllä näyttää kohtalaisen varmalta.

Nopea mainostus oululaisille

Syksyinen tervehdys kaikille!

Stage herättelee henkiin muutaman vuoden takaisia Caio-tapaamisia järjestämällä ensimmäisen kokoontumisen 5.9.2013 klo 18.00. Paikkana siis tuo opiskelijoiden toinen olohuonen Caio (Sammonkatu 10 A)

Tervetulleita ovat kaikki, joita kiinnostaa Stagen toiminta, pelinkehitys ja pelit sekä pelaaminen noin yleensäkin. Luvassa vapaamuotoista juttelua ja olemista samanhenkisessä seurassa.

Last of Us ja Walking Dead, yliarvostettua p....

Varma keino pilata minulta peli, on ennakkohypettäminen. Olin lukenut ummet ja lammet siitä kuinka Walking Dead ja Last of Us ovat Parhaita Pelejä Ikinä ja voi kuinka niissä on loistava tarina, joka herättää tunteita ja luvassa on parasta mitä tällä vuosituhannella on pelien saralla tarjota.

Molempien pelien tapauksessa olen aloittanut pelaamisen koko ajan odottaen, että milloin se tajunnanräjäytys alkaa. Lopulta huomaan tuijottavani lopputekstejä ja edelleenkin odottavani sitä "jotain", joka vie jalat alta.

Älkää käsittäkö väärin, molemmat ovat olleet ihan hyviä pelejä. Tarinatkin ovat olleet ihan kivoja, mutta kyllä tuossa tarinan kuljetuksessa tullaan edelleen jälkijunassa verrattuna perinteisempiin medioihin. Last of Usissa olin erityisen pettynyt siihen, että juuri kun asiat kävivät mielenkiintoiseksi niin ruutu pimenee ja tarinassa hypätään monta kuukautta eteenpäin. Mielenkiintoiset asiat jätetään käsittelemättä ja melkein jopa unohdetaan tarinallisesti.

Ehkä juuri tämän takia olen nykyisin kallistumassa siihen suuntaan, että pelit eivät kaipaa tarinoita. Tai älkää rakkaat pelikirjoittajat ainakaan yrittäkö tehdä niistä syvällisiä tai hyviä, kun ette kuitenkaan osaa. Tarinaksi riittänee se, että joku haluaa pelastaa maailman/perheensä/itsensä. Kuten joku jossain sanoikin, jos haluatte kertoa tarinan, älkää tehkö pelejä.

Kantani on muuttunut viime vuosina aika radikaalisti, ennenhän olin ehdoton tarinoiden puolesta liputtaja ja mielestäni pelit olivat hyvä media kertoa tarinoita. Suunnanmuutos on oikeastaan tapahtunut graduni tekemisen jälkeen. Graduni sai minut paremmin ymmärtämään sen, että pelaajat eivät varsinaisesti kaipaa tarinoita vaan hauskaa tekemistä ja yhdessäoloa.

 Mutta takaisin Last of Usiin ja Walking Deadiin. Uskon, että noistakin peleistä olisin saanut enemmän irti, jos en olisi valmiiksi jo odottanut niiltä niin paljoa.

Onko kohtalotovereita? Pilaako hypettäminen pelit/kirjat/elokuvat teiltä? Ja onnistuuko joku suojaamaan itsensä ennakkohypeltä jotenkin?

Stagen syystuulet

Hopoti hoi. Reilu viikko sitten minut valittiin Oulu Gamedev Club Stage ry:n puheenjohtajaksi. Stagesta olen varmaan muutaman kerran aikaisemminkin maininnut ja kyseinen järjestöhän muun muassa järjestää kaikki (peli)jamitapahtumat täällä Oulun seudulla. Toiminta onkin jameja lukuunottamatta ollut hieman kuollutta, mutta nyt olen päättänyt hieman ravistella taas elämää tuohon jo vähitellen kangistuneeseen järjestöön.

Vaikka tuleva puheenjohtajakauteni tulee käytännössä kestämään noin puolisen vuotta, ehtii siinä ajassa saada aikaan vaikka ja mitä. Toivottavasti ainakin. Innostusta ainakin on tehdä asioita ja ympärillä muitakin aiheesta innostuneita, joten eiköhän tästä jotain tule. Luvassa on tälle syksylle jo jamit, vapaamuotoinen istuskeluiltama, kenties yritysvierailu ja mitäköhän vielä. Toiminta tuo jäseniä ja jäsenet tuo toimintaa, joten katsotaan miten lähtee pyörät taas pyörimään.

Ehkäpä yritän tekohengittää taas tätä blogiakin eloon. Pelaan kyllä edelleen ahkerasti, mutta kokemuksien jakaminen on jäänyt lähinnä puheiden tasolle. Toisaalta kun jotain tekee niin pitäisi se tehdä kunnolla tai ei sitten ollenkaan. Josko tästä vielä elinvoimainen blogi saataisiin.

Game spring '13

Hyvä on, tämä postaus keskittyy lähinnä Game Spring Oulu -seminaarin jälkeiseen iltatapahtumaan, koska itse päätapahtumaan en päässyt osallistumaan. Päivällä oli siis seminaari, jossa oli mukana puhujia ympäri pohjoismaita. Illalla oli vuorossa vapaampaa ja rennompaa tutustumista, sponsorina jälleen Symbio ja järjestäjinä Oulun Game Development Association (ODGA) ja paikkana Business Kitchen. 

Lyhyesti päivän seminaarista sanottakoon, että kuulemani mukaan se oli ollut ihan hyvä. Toki vastaus vaihtelee hieman riippuen siitä kysyykö asiasta paljon seminaareja kiertäneeltä, kokeneelta konkarilta vai vasta ensimmäisessä peliaiheisessa seminaarissa olleelta, mutta yleistunnelma tuntui olevan kummassakin tapauksessa perushyvä.

Sitten iltatapahtumaan, jonka odotettu osallistuja määrä (noin 100 henkeä) ei ihan päässyt täyttymään, mutta erittäin hyvä pippalot olivat siitä huolimatta, tai ehkä jopa siitä johtuen. Jos väkeä olisi ollut vielä muutama kymmenkunta enemmän, olisi tila alkanut käymään jo ahtaaksi ja tunnelma hieman liian hikiseksi. Puhumattakaan melutasosta, joka nousi jo nyt paikka paikoin niin korkeaksi, että tuntui kuin yökerhossa olisi ollut.

Paikka oli jaettu kahteen eri tilaan. Pienempi huone oli pyhitetty projektien esittelijöille, joita olikin aika kiitettävästi. Isompi huone oli sitten vapaan seurustelun ja tutustumisen huone, jossa oli tarjolla hieman virvokkeita ja pientä purtavaa. Järjestely toimi mielestäni kivasti ja kahteen huoneeseen jakautuminen hieman antoi lisätilaa sekä vaihtelua. Oli todella mukavaa, että meneillä olevia peliprojekteja pääsi katselemaan. Oma ehdoton suosikkini oli projektihuoneesta löytynyt From Earth, joka on Half-Life 2 modi. Projektia pääsee katselemaan *tämän* linkin takaa. Kyseessä oli jonkin sortin pulmaseikkailu, jossa erityistä huomiota oli kiinnitetty vieraan elämänmuodon kanssa kommunikoimiseen ja muuhun tutkimiseen. Todella mielenkiintoisen oloinen projekti! Toivottavasti valmista tullaan näkemään vielä joskus. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle edes lyhyttä vilkaisua projektiin, myöskin konseptikuvitus on kohdallaan. Ehkä jopa kirjoitan kokonaan oman postauksen tästä projektista kunhan saan perehdyttyä siihen vielä vähän lisää. Tai ehkä jopa kokonaan tästä mielenkiintosesta modien maailmasta, johon en ole tutustunut oikeastaan ollenkaan.

Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä kuinka rennosti porukka yleensäkin oli, jutteli avoimesti ja tutustui toisiinsa. Minulla ainakin oli oikeasti todella kivaa ja toivottavasti uusi kokoontuminen järjestetään pian uudestaan ja OGDA alkaa todella pyörittämään tätä toimintaa, eikä se jäisi vain tähän yhteen kertaan. Minua ei myöskään haittaa vaikka juomia tai syömisiä pitäisi hieman omakustantaakin, sillä uudet tuttavuudet, ja varsinkin sellaiset, jotka rakastavat pelaamista vähintäänkin yhtä intohimoisesti kuin itse, ovat aina tervetulleita!