Osallistuin ensimmäisen kerran
pelijameihin kolme vuotta sitten eli siitä asti kun Oulussa
ensimmäisen kerran järjestettiin Global Game ja Finnish Game Jam
saitti. Niinpä suuremppaa alkujännitystä ei jamittelujen suhteen
ollut, ennemminkin alkuinnostusta, sillä tiesin jo valmiiksi kuinka
hienoon tapahtumaan saisin viikonlopun ajan osallistua.
Kuten aikaisempinakin vuosina myös
tänä vuonna vetovastuussa Oulun saitin järjestämisestä oli
kaikille avoin pelikehityskerho Stage
(http://www.gamedevcenter.org/). Jamit järjestettiin keskustassa
sijaitsevan Business Kitchenin tiloissa, joka omasta mielestäni
soveltui jammailuun täydellisesti. Paljon tilaa, erillisiä huoneita
ryhmien välisiin palavereihin ja sijainti keskustassa tekivät
paikasta parhaan mahdollisien jamittelupaikan. Yhteensä
jamittelsijoita saapui paikalle 36, joista 34 oli miehiä ja 2
naista. Jamittelukulttuuri tuntuu olevan Oulussa tällä hetkellä
hyvin miesvoittoista, enkä ainakaan minä osaa sanoa mistä moinen
johtuu. Kenties jameja ei ole saatu vain mainostettua tarpeeksi,
sillä en halua uskoa, että Oulusta löytyy näin vähän pelien
tekemisestä kiinnostuneita naisia.
Oulussa ei ollut paikallista
aloituspuheenvuoroa, vaan menimme suoraan asiaan. Aluksi katsoimme
keynote -videot (GGJ
, FGJ),
jonka jälkeen paljastettiin teema. Keynote -videossa kannustettiin
löytämään ideoita kaikkialta ympäristöstä sekä rohkeutta
tehdä myös erilaisia sekä haastavia pelejä, sellaisia joilla ei
välttämättä olisi mitään mahdollisuuksia kaupallisilla
markkinoilla. Viime vuonna teemana oli pelkkä kuva, tänä vuonna
teema annettiin pelkkänä äänenä. Saa nähdä mitä arvoisat
järjestävät ensi vuonna keksivät. Teemana oli siis ääniraita,
josta kuulimme sydämenlyöntejä. Kun teeman ympärille alettiin
pelejä ideoimaan, pyörivät ideat luonnollisesti paljon sydämen
(heart) ja tahdin (beat) ympärillä.
Itselläni oli myös muutama peli-idea
mietittynä, mutta päätin olla esittelemättä niitä ja sen sijaan
mennä sen henkilön tiimiin, jonka idea olisi mielestäni
mielenkiintoisin ja lähimpänä omia ideoitani. Päädyin lopulta
tiimiin K.Y.S.T (Keep your shit together) kahdestakin syystä.
Ensinnäkin peli-idea oli kiva. Tarkoituksena oli tehdä
tunnelmallinen kauhupeli yhdistäen Binding of Isaacia sekä
Amnesiaa. Toisekseen peli haluttiin tehdä Unity3D -pelimoottorilla,
joka on itselle hyvin tuttu työkalu, mutta jolla en valitettavasti
ollut ennen tätä kertaa päässyt tekemään jamipeliä.
Nelihenkinen tiimimme muodostui hyvin aikaisessa vaiheessa, jonka
ansiosta pääsimme pian vauhtiin itse pelin tekemisessä. Ryhmämme
sisälsi kaksi ohjelmoijaa (oma pestini oli ohjelmointi), yhden
graafikon ja yhden suunnittelijan.
Perjantai-illan kulutimme suunnitellen
tiimin kesken pelin ideaa sekä perusmekaniikkaa. Koska
ohjelmointikaverillani tuntui riittävän enemmän virtaa kuin
minulla, päätin mennä nukkumaan. Aamulla löysin jo kohtuullisen
valmiin perusmekaniikan, jonka päälle oli hyvä jatkaa. Koko
lauantai ja sunnuntai menivät kohtuullisen leppoisissa merkeissä.
Kiirepaniikkia ei tullut missään vaiheessa ja tekeminen ryhmässä
oli oikein sujuvaa. Toki parantamisen varaa jää jamipeleihin aina,
niin nytkin. Saimme kuitenkin tehtyä tunnelmaan painottuvan pelin,
jota voit käydä testaamassa Global Game Jam -sivujen kautta.
(http://globalgamejam.org/2013/kyst) Äänet ovat tärkeä osa peliä
ja suosittelenkin K.Y.S.T:n pelaamista kuulokkeet päässä.
Sunnuntaina jamipelit esiteltiin ja
paikan päällä muodostettu nelihenkinen tuomaristo sai tehtäväkseen
valita muutamia erikoismaininnan ansainneita pelejä. Varsinaista
Virallista Tuomaristoa, joka olisi päättänyt saitin ”Parhaan
pelin” ei tänä vuonna ollut, vaan pelejä saatettiin nimetä
erilaisista syistä kuten ”tunnelmallisin peli” tai ”paras
pelattavuus” ja niin edelleen. Oulun saitilta mainittiin yhteensä
neljä peliä, joista K.Y.S.T oli yksi. Oulussa pelien taso oli
kaiken kaikkiaan todella hyvä ja mielestäni jokainen peli olisi
voinut saada erikoismaininnan.
Itselleni jäi erityisen hyvät
fiilikset jameista. Yhteishenki ja tekemisen meininki oli
kauttaaltaan sopivan rento. Ihmiset toki puursivat ahkerasti
projektiensa kimpussa omissa nurkkauksissaan, mutta muistivat myös
pitää taukoja ja kysellä muidenkin tiimien kuulumisia. Ilmeisesti
Oulussa ollaan jo sen verran kokeneita jamittelijoita, että tiimit
osaavat skaalata projektin suuruuden käytettävissä olevaan aikaan
eikä stressitaso pääse nousemaan liikaa.
Onneksi pelijamit eivät ole Oulussa
vain kerran vuodessa, vaan keskustelimme jo mahdollisten kevätjamien
järjestämisestä. Jos peliala tuntuu omalta jutulta, mutta
kokemusta pelien kehittämisestä ei vielä ole, niin suosittelen
ehdottomasti osallistumaan pelijameille! Viikonlopun aikana ehtii
ainakin kurkistamaan hieman pelien tekemisen maailmaan, mutta koko
totuutta eivät jamitkaan kerro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti