Cities in Motion -pelin suunnittelijaa, etunimikaimaani Karoliina Korppoota, oli haastateltu. Haastattelu eteni mielenkiintoisesti ja kysymykset olivat hyviä. Kun pääsin haastattelun loppuun ja viimeisiin kysymyksiin, aloin näkemään punaista. Toki vain noin vertauskuvallisesti, mutta kuitenkin sanottakoon se, että ÄRSYTTI.
Viimeiset kysymykset eivät liittyneet enää mitenkään peliin taikka sen tehneeseen pelistudioon vaan aiheeseen naiset ja pelit. Eikä tämä aihekaan ole mielestäni mitenkään huono, mutta ne kysymykset... No käykää lukemassa itse.
Joskus olen miettinyt, että ura pelilehdistön puolella voisi olla mielenkiintoinen. Jos joskus sinne päädyn, niin mahdolliset haastattelut tulevat sisältämään seuraavanlaisia kysymyksiä.
"Olet siis mies. Ja suunnittelet pelejä, miten tämä vaikuttaa pelisuunnitteluusi?"
"Koetko, että miehiä on tarpeeksi pelialalla? Pitäisikö heitä olla enemmän?"
"Onko maskuliinisuutesi tuonut jotain piirteitä tähän peliin?"
Ymmärrätte varmaan ajatuksen kysymysten takana. Veikkaan, että vastaanotto näille kysymyksilleni ei olisi välttämättä kovin hyvä. Pahimmassa tapauksessa saisin jopa heittää hyvästit hienolle journalistiuralleni.
Mutta niin kait se menee. Ei voi vaan tehdä sitä mistä pitää ja missä parhaimmassa tapauksessa on jopa hyvä. Nainen pelialalla, aina tulee sinun selitellä ja puolustella paikkaasi siitä miksi olet kyseisen alan valinnut. Sama pätee kyllä varmaan mihin tahansa miesvaltaiseen alaan, jossa nainen työskentelee. Nainen automekaanikkona, mutta miksi? Sehän on nainen, eihän se voi pitää autoista, eihän? Minä en ainakaan anna autoani naisen huollettavaksi, varmasti hajottaa sen.
Mies hoitoalalla. Onpa ihanaa kun löytyy tuollaisia miehiä, jotka ovat empaattisia ja huolehtivaisia. Mies, joka on kiinnostunut muidenkin hyvinvoinnista eikä vain autoista. Kuinka herttaista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti